Täällä minä istun ja teen jotain, jotta voisin tehdä jotain myöhemminkin, jotta voisin tehdä jotain... Osaan olla monimutkainen - tekemäni asiat ovat merkitysten ketju tai verkosto. Opiskelu on ääriesimerkki siitä, miten paljon aikaa voi saada kulumaan voidakseen tehdä jotain myöhemmin. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko, että pärjään koska opiskelen vaan opiskelen, koska minua huvittaa täyttää päiväni jollain aivopunnerruksella, joka on sosiaalisesti hyväksyttyä ja yhteiskunnallisesti mahdollistettua. Osallistun maailman menoon näin ja toisaalta se saa oloni tarpeelliseksi. Mikä itseään kannatteleva systeemi! Balilla mietin kuitenkin, että kaikkein eniten tykkään katsella vaihtuvia maisemia, sukeltaa, tanssia, nauraa, olla ihmisten kanssa, rakastaa ja nauttia musiikista ja taiteesta. Miten minulle kävisi, jos alkaisin täyttää näillä asioilla päiviäni samalla intensiteetillä ja jatkuvuudella, jolla opiskelen?